Kainuun ja Paltaniemen suuresta pojasta, valtakunnan ykkösrunoilija Eino Leinosta, kiertää tässä maakunnassa edelleen monenlaisia kertomuksia. Tässä eräs sellainen:
Monikulttuurisuudesta voinee näin Suomen itsenäisyyspäivänä sanoa jotain kaunistakin? Ainakin Lloyd Stone sanoi joitain kaunista ja monikulttuurillista:
Päivää en sen kummemmin ensin ajatellut. Tasaisen harmaalle näyttää. Sellaiselle on näyttänyt jo muutaman päivän. Auringon pilkahdusta odotan.
Käteeni tarttui kirja, josta löysin runon maaliskuun kolmannelle päivälle. Tänään olisi isäni 115 -vuotispäivä, anoppini 101 -vuotispäivä ja tänään serkkuni täyttää 69.
Runon tälle päivälle on kirjoittanut Väinö Kirstinä (s 1936-k. 2007), kirjailija, suomentaja ja runoilija. Kirstinä tunnetaan ennen kaikkea modernista runoudesta.
Me 1980-luvulla syntyneet luemme varmaan enemmän lyriikkaa kuin runoutta. Huolellisesti tehdyssä rock-musiikissa on parhaimmillaan syvät lyriikat, jotka vertautuvat jopa korkeakulttuuriseen runouteen. Niin – ironisen sävyn taustalla voi nyt erottaa kaiun ennakkoluuloista. Se on tarkoituksellista.
Eräs suomalaisen rock-kappale alkaa seuraavin sanoin:
Elämän keskipäivässä minäkin eksyin synkkään metsään aamupäiväin kappaleisiin