Pointteja ytimistä

Hautamuistomerkkiluonnos ja zen vaihtoehtoinen kintsugi-korjauskultaus

  • Kuva 1. 'Suomineidon eheys', vaihtoehtohistoriallis-fiktiivisen hautamuistomerkkikilpailun luonnosehdotus Perttu Saksalta lainatuin vaikuttein (vaihtoehto-oletuksia, ks. kuva 2 >)
    Kuva 1. 'Suomineidon eheys', vaihtoehtohistoriallis-fiktiivisen hautamuistomerkkikilpailun luonnosehdotus Perttu Saksalta lainatuin vaikuttein (vaihtoehto-oletuksia, ks. kuva 2 >)
  • Kuva 2. Välähdyksenomaisia taustoituspätkiä viime vuosikymmenten potentiaalisen vaihtoehtohistorian todennäköisestä uutisvirrasta
    Kuva 2. Välähdyksenomaisia taustoituspätkiä viime vuosikymmenten potentiaalisen vaihtoehtohistorian todennäköisestä uutisvirrasta

Jos presidentti Koiviston valtakauteen ajoittuneen Berliinin muurin ja Rautaesiripun murtumisen jälkihoito kartan korjausliimauksineen olisi toteutettu myös meidän lähihistoriassamme, voisi hautamuistomerkin suunnittelukilpailun voittajaehdotus olla painavin perustein lähes samanlainen kuin nyt voittanut teoskin. Kun hieman erilaisia vaihtoehtoja saman historian hahmon muistamiseksi tarjottiin kilpailussa nyt peräti 138, on kai sallittua ehdottaa yhtä vaihtoehtoa myös hieman erilaisen vaihtoehtoisen lähihistoriankulun samalle tutulle hahmolle. Älkää siis ottako liian vakavasti puolivakavaa spekulointia.

Vaihtoehtohistoriallinen voittajaehdotus voisi olla toteutettu samalla liimakultaustekniikalla kuin nykyinen voittajaehdotus.  Sen nimi voisi olla 'Suomineidon eheys' (luonnos Perttu Saksalta lainatuin vaikuttein, kuva 1). Se esittäisi maatamme itsenäisyytemme ajan alkuvuosikymmenten rajoin, joita myös Mauno Koivisto puolusti aseellisesti Suomen suuressa isänmaallisessa puolustussodassa 1939-44.   

Hautapaikan harkittaisiin varmaan niin kuin nytkin sopivaksi sijoittua presidenttien Ryti ja Kekkonen hautojen väliin. Rytihän oli aikanaan sitoutunut ja luovastikin uhrautuvainen toimiessaan Suomi-neidon pelastamiseksi sotasyyllisen Neuvostoliiton maahantunkeutujajoukkioilta vielä viimeisissäkin jatkosodan vaiheissa. Kekkonen taas jatkoi salaisia tunnustelujaan Karjalan palauttamiseksi lähes koko pitkän valtakautensa ajan   

Vaihtoehtohistorian voittajateoksesta (kuva 1) löydettäisiin toki useita yhtymäkohtia presidentti Koiviston elämään. Hänen presidenttikausinaanhan tapahtui suuria maailmanpoliittisia muutoksia, kun Suomi lähentyi Euroopan unionia, Berliinin muuri murtui ja Neuvostoliiton hajotessa 1991 tarjoutui sen itäeurooppalaisille naapuri- ja alusmaille tilaisuus saada Stalinin miehittämiä alueitaan takaisin omaan haltuunsa.  

Vaihtoehtoisen historiankulun oloissa tuolloinen presidenttimme siis tuki tätä kehitystä sekä Baltiassa että myös meillä Suomessa niin ikään. Tähän olettamaan perustuvan muistomerkkiluonnoksen lisäksi meillä on 'epävirallinen tilaisuus' nähdä myös pieniä välähdyksenomaisia taustoituspätkiä viime vuosikymmenten vaihtoehtohistorian todennäköisestä uutisvirrasta (kuva 2).

Vaihtoehtohistoriassa voittajataiteilija itse ehkä kertoisi olleensa jo vuosia kiinnostunut japanilaisesta kintsugi-tekniikasta: "Se korostaa murtumia sen sijaan, että pyrkisi peittämään ne, ja teoksessahan itse Suomi-neidon kartan murtumat on liimakorjattu hyvin arpeutuneiksi, tuskin enää erottuviksi pintanaarmuiksi aivan viisaan valtiojohtomme jo toteutuneen Karjalan palautusvision mukaisesti". 

Palkintolautakunta ja muut kommentoijat mainitsisivat kuvan 1 vaihtoehtohistorian muistomerkkiluonnosta arvioidessaan todennäköisesti jotain tällaista: 

"Eroosio on kuluttanut kiven palasiksi, mutta uudelleenkoottu kokonaisuus on rosoisenakin välttävästi minimi-inhimillinen ja teknisesti liki yhtä eheä kuin alkuperäinenkin täydellisyys, mutta luonnottomasti silvottu ja väärennetty. Tämä paikattu ja epämääräinen suurkarttakuva edustaakin symbolitasolla Stalinin ja Hitlerin liitossa aloittaman Euroopan saaliinjakosodan hirvittävää lopputulemaa sisäisine mannerlaattahalkeamineen ennen vuotta 1991. Senkin ajan selvisimme monesta tosin tinkien, ei vähiten totuudesta. Kun tilaisuus sitten avautui, valtiojohtomme politiikan kintsugi-tekniikalla toteutettu sydämellinen kultausliimaus korjasi myös Suomi-neitomme jälleen eheäksi ripeästi ja määrätietoisesti, kaikkien etua ja rauhaa palvelleen win - win -henkisen aluepalautusprojektin ansiosta. 

Karjalamme ja Petsamomme ovat nyt olleet vuosikymmeniä taas meidän laulumaitamme ja uuden talouskukoistuksen vetureita. Itäisen Sallan Alakurtissa palvelee vain suomalaisia rauhanturvaajia ja Paanajärvi on kuin luonnontilassa. Korvatunturimme on nyt kokonaan demilitarisoitu, niin että itse Joulupukki pakolaispajahallintoineen on voinut palata sinne muiden evakkojemme tapaan puolivuosisataiselta evakkoreissultaan samoin kuin alueitamme miehitysaikana asuttaneet ovat palanneet kotiseuduilleen. - Ei ihme, että entisen Leningradin oblastin entisen Primorskin eli nykyisen Viipurin läänin Koiviston paikallisradio soittaa aina Maunon-päivänä kellon ympäri Koiviston polskaa kiitokseksi! Ei ihme, että kaikki Koiviston seuraajat pitävät julkisissa esiintymisissään rinnassaan alkuperäisen Suomi-neidon muotoisia pinssejä ja riipuksia muistuttamassa lähihistoriastamme - niin kuin teki jo Koiviston valtuuttama aluepalautusneuvottelija Martti Ahtisaarikin 1991 alkaen myös lukuisilla työmatkoillaan Moskovassa, Pietarissa ja kotikaupunkinsa Viipurin Aalto-kirjastossa. Ja nyt itsenäinen Suomi-neito seisoo kokonaisena itsestäänselvyytenä myös tässä muistomerkissä." 

 

P.S.  Voisiko tässä olla kompromissiratkaisu
- Jos Koiviston muistomerkki olisi lopputoteutukseltaan parimetrinen musta pystypaasikivi, olisi sillä luonnollisesti kaksi puolta: Toisella puolella olisi kullatussa karttakuvassa tynkä ja toisella puolella kokonainen Suomineito. Katsoja voisi todeta asian molemmat puolet, toinen eli alkuperäinen totuus vallitsi Koiviston syntyessä 1923 ja Suomen suuren isänmaallisen puolustussodan 1939-44 aikana ja sen jälkeenkin vuoteen 1947, ja se toinen uusi virallinen totuus vallitsi Koiviston presidenttikaudella ja yhä vielä sen jälkeenkin. Kukin voisi tykönään miettiä, mikä suhde Manun toiminnalla/toimimattomuudella on rajojen "eheyteen ja kokonaisuuteen". Manu puolusti Tarton rauhan rajoja aseellisesti jatkosodassa ja nuorisoaktiivina jo talvisodassa, mutta ei enää rauhanomaisesti 1991 alkaen, kun se olisi ollut mahdollista.


Lue myös: Suomi 100 % -teemavuodet 2017-2020: Tarton rauha 14.10.1920 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Muistomerkkikilpailuun tuli 138 ehdotusta. Onko kuitenkin nro 139 perusteiltaan rehellisin? Vaihtoehtoversio kokonaisine Suomineitoineen kai periaatteessa voisi olla ehdolla hyvin nykyhistoriankin vallitessa muistuttamassa siitä mitä edesmenneeltä ulkopolitiikanjohtajalta jäi tekemättä hallintokaudellaan. Niin julmaa kuin se tavallaan olisikin ihmisen haudalla, toisaalta hallitsijana ja instituutiona häntä ajatellen kansalaisuuden näkökulmasta, ei asian kertomisessa liene mitään pahaa. Ne kauniit hautajaispuheet on pidetty jo vuosi sitten ja suruaika kohtuudella selvästi ohi. Kaikki kunnia Manulle kaikista plussista, mutta muitakin etumerkkejä hänen toiminnassaan on ollut, eikä vain takautuvasti ja jälkiviisaasti ajatellen.

Tässä mielessä on kai anteeksiannettavaa, että kansalaisjuuritasolla on oltu näkevinään jo alkuviikosta jonkinlaista vaihtoehtoehdotuskierrosta enteilevää kritiikinvaraa varsinaisen kilpailun tulosten tarkasteluun ja voittajateoksen symbolitason osuvuuteen liittyen, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253592-m...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Olen samaaa mieltä muiden kanssa siitä, että Koiviston monumentti on kyllä semmoisenaan teknisesti ajatellen kaunis ja tyylikäs ja näyttää hyvältä. Tässä on kuitenkin huomattava se, miten se näyttäytyy palkintoraadin ja muiden arvovaltaisten arvioiden virallisissa tulkinnoissa suhteessa kansakunnan yleisen elämänkokemuksen ja historiankäsityksen mukaiseen tietoomme:

Nimivalinta "Kartta" ja sen "eheyttä" ylistävät kommentit sekä arvio "uudelleenkoottu kokonaisuus on inhimillisempi ja enemmän kuin alkuperäinen täydellisyys" ovat jotakuinkin kyyniseksi umpisuomettuneen inhorealistis-geopoliittisia näkökulmia valtiotason julkisiksi linjauslausumiksi tosiasiallisesti rikkirevitystä ja tuskin välttäväksi korjaillusta Euroopan ja Suomen stalinilais-brezhneviläisen kauden rautaesirippukartasta ja sen "arvosta" alkuperäiseen nähden. Tuohon alkuperäiseenhän sisältyi Baltian ja Itä-Euroopan maiden itsenäisyys ja oman alueen hallinta, mutta ei sisältynyt DDR:ää eikä laitonta miehitystä noissa maissa enempää kuin Suomen Viipurin läänissä ja Petsamossa. Muualla nykyisen Euroopan unionin alueella kuin Suomessa tuo arvokas alkuperäinen onkin palautettu ja venäläismiehittäjät poistuivat Koiviston presidenttikaudella "kintsugi-kultauksen hengessä" rauhanomaisesti, mutta meillä sitä eheyttämistä nimenomaan ei yritettykään.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"..,meillä sitä eheyttämistä nimenomaan ei yritettykään."

Totuuden nimissä on sanottava, ettei tuo suomenvastaisuus yksin Mauno Primorskin fundeerausta ollut tai Tuomiojan ym. puoluetoverien. Miten luulisitte vaikka Santeri Alkion uudelleensuuntautuvan haudassaan, jos hänelle twiitattaisiin, että joku hänen perustamansa puolueen tulevista puheenjohtajakandidaateista on ulkoministerikautenaan kieltäytynyt jyrkästi selvittämästä mahdollisuuksia palauttaa rauhanomaisesti vihollisen rikkomat alkuperäisen itsenäisen Suomi-neidon luomurajat, joita alkiolaiset ja muut kaikki kunnon suomalaiset olivat puolustaneet kynsin hampain 1939-44 ja edellinen kunniapuheenjohtaja J. Virolainenkin sentään toivoi julkisesti takaisin tilanteen avautuessa ja presidentti Kekkonen oli aikanaan toiminut aktiivisesti asian puolesta? Tämän ex-ulkoministerin kuva on nähtävissä epäiltyjen salavenäjämielisten rogue galleryssä tämän linkin takana (kohteet manipuloitu todellista fiksummiksi tyylikkäin asustein): http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253775-p...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Kompromissiratkaisu:
Jos Koiviston muistomerkki olisi lopputoteutukseltaan parimetrinen musta pystypaasikivi, olisi sillä luonnollisesti kaksi puolta: Toisella puolella olisi kullatussa karttakuvassa tynkä ja toisella puolella kokonainen Suomineito. Katsoja voisi todeta asian molemmat puolet, toinen eli alkuperäinen totuus vallitsi Koiviston syntyessä 1923 ja Suomen suuren isänmaallisen puolustussodan 1939-44 aikana ja sen jälkeenkin vuoteen 1947, ja se toinen uusi virallinen totuus vallitsi Koiviston presidenttikaudella ja yhä vielä sen jälkeenkin. Kukin voisi tykönään miettiä, mikä suhde Manun toiminnalla/toimimattomuudella on rajojen "eheyteen ja kokonaisuuteen". Manu puolusti Tarton rauhan rajoja aseellisesti jatkosodassa, mutta ei enää rauhanomaisesti 1991 alkaen, kun se olisi ollut mahdollista.

P.S. Eiköhän Putinilla muuten ole tosiaan myöskään rahaa enempää kuin aikaakaan huolehtia Karjalasta, kun pitää noita välttämättömiä hermopeli-iskuja painaa kaasu pohjassa kaukomaillakin? Joihinkin kohteisiin on kuulemma silti liiennyt enemmän kuin jopa Pietarin katulapsille. Rahat kaikkeen Putinin hallinnon niin öky- ja sotilaskohteisiin kuin muuhunkin kulutukseen tulee valtaosaltaan muun muassa suomalaiskansojen alueilta riistettävistä öljystä ja kaasusta, joita sitten jaellaan sinisilmäisille verihiilivedyn ostajille Suomen Viipurin läänin Koiviston eli "Primorskin" kautta. Verihiilivedyn käsite voitaisiinkin nostaa samanlaiseen valokeilaan kuin ns. veritimantit ovat olleet viime vuosikymmeninä. Primorskin öljysatama tavallaan halventaa Koivistoa paitsi epäeettisyydellään myös evakkojen maiden luvattomana käyttämisrikoksena, ks.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Koiviston_%C3%B6ljys...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Teuvo K. höpisee kuuhulluja blogissaan 'Salmin Manssila rajakivellä': Karjalaisväestön olisi muka "pitänyt jäädä paikoilleen elämään ja vaurastumaan Venäjän alamaisina"! http://teuvokuu-karkku.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Presidentti Koiviston muistomerkki on teknistaiteellisesti tyylikäs ja ok, mutta tämä parannettu/informatiivisempi versio esittäisi maatamme itsenäisyytemme ajan alkuvuosikymmenten rajoin, joita myös Manu puolusti aseellisesti Suomen suuressa isänmaallisessa puolustussodassa 1939-44.Teos olisi nimeltään 'Suomineidon eheys' (luonnos Perttu Saksalta lainatuin vaikuttein, kuva 1, ja se olisi toteutettu samalla liimakultaustekniikalla kuin nykyinen voittajaehdotus.

Parannettu versio muistomerkistä muistuttaisi tuleviakin sukupolvia tosiasioista, jotka alkavat olla hukassa jo nykyiseltä - ainakin päätellen siitä, että moniinkin näyttää uponneen täydestä ulkoministeri Sergei Lavrovin tuore ylenantomöläytys, jossa hän vertaa Suomen ja Venäjän turvallisuuspoliittista suhdetta avioliittoon, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264688-v...