Pointteja ytimistä

Koulukarttaa korjattiin talvisodan jälkeen - luovutetut alueet jäivät Suomeen?

  • Koulukartta vuodelta 1940 talvisodan jälkeisillä rajoilla - kuva sivulta Karttoja 1921-42
    Koulukartta vuodelta 1940 talvisodan jälkeisillä rajoilla - kuva sivulta Karttoja 1921-42

Vuoden 1940 koulukarttapainoksessa on 13.3. loppuneen talvisodan rauhansopimuksen realiteetteja näemmä kunnioitettu konkreettisen toteavasti. Uusi aluejako näkyi Viipurin läänin, Hankoniemen ja itäisen Sallan erottamisena rajaviivoin muusta Suomineidosta. Voidaankin kysyä, olisivatko nykyajan aluemenetyksistä kärsineet maat/valtiot valmiit näin nopeaan tosiasioiden eli de facto vieraan vallan tekemän laittoman sotilaallisen miehityksen ja anschluss-haltuunoton tunnustamiseen ns. mukisematta. Siis, vaikka Valvontakomissiokaan ei vielä tuolloin ollut käskyttämässä? Karttatekniset merkintäkäytännöt tosin herättävät uusnaiivissa nykymaallikossa myös hämmennystä. Palaan niihin lopussa linkittäen rajansiirtojen tilannesuhteellisuuden koodisymboliikkapähkäilyyn.

Kynä otettiin siis kauniiseen käteen tolkun ammattimaisin ottein. Näin, vaikka 76 vuotta sitten kartan piirtäminen ja myös korjailu/retusointi olivat vielä huomattavasti vaivalloisempaa leikkaa/liimaa-puuhaa kuin fotosoppailu nykyisin teini-ikäisille virtuaalimaailmojen koodaajille. Toki tuon ajan rajojarikkovat pienet punaiset miehetkään eivät onnistuneet raivoisista yrityksistä huolimatta valtaamaan Viipuria eivätkä Hankoa tai Sallaakaan ennen kuin sota oli jo ohi ja käytettävissä hybridigeopoliittista pakotearsenaalia. Sen yhdennentoista maahantunkeutujan ilmaantumisen myötä parantuneen neuvotteluaseman ja edelleen jatkuneen Molotov - Ribbentrop -sopimuksen salaisen lisäturvatakuu-option avulla Stalin saneli 400.000 kansalaisemme kotiseudun osaksi suurta ja mahtavaa neuvostomaata.

Hyväksyivätkö tosiaan vaikkapa Georgia loppuvuodesta 2008 tai Ukraina vuoden 2014 kuluessa kohtalonsa samaan tapaan myös kartanpiirtämisnäkymien suhteen? Evakkoja sielläkin on kulkenut eri suuntiin enemmän tai vähemmän katkerina, mutta onko kartanpiirtäjien korjausurakoista kuultu muuten kuin ylikansallisen Googlen Krim-linjauksia kauhistellen? Muistelen, ettei uusista virallisista karttajulkaisuista ole uutisoitu, eli eivät ne siellä ehkä hyväksy rajojensiirtoa. Ei ole taidettu hyväksyä virallisesti kansainvälisessä yhteisössäkään lukuunottamatta paria Putinin mielistelijävaltiota. Stalinhan muuten hänkin oli hyökännyt 1939 ilman sodanjulistusta ja uhriaan syyllistäen, Hitlerin liittosopimukseen perustuen. Itänaapuri erotettiin siksi Kansainliitostakin, eikä Terijoen (nyk. "Zelenogorsk") hallitusta kelpuutettu sinne ensinkään enempää kuin Donetskin Kansantasavaltaa YK:hon.

Ajallisesti Etelä-Ossetiaa ja Krimiä parempia vertauskohtia olisivat tässä ehkä Japanin Kuriilien ja Saksan Königsbergin (nyk. "Kaliningrad") menetys Neuvostoliitolle 1945. Ajallisesti, mutta muuten huonompia. Japani ja Saksa kun olivat itse sodanaloittaja-imperialistivaltoina samalla tavalla kuin Neuvostoliittokin itse vastuussa sotaanjoutumisestaan seuraamuksineen. Niillä oli koko ajan useampia muitakin optioita kuin pienillä 'täivaltioilla' kuten Viro, Tanska, Norja ja Suomi. Ensin mainitut valitsivat luovuttamisen sopimusteitse (vrt. Jo Nesbøn Miehitetty) kun taas joukkoahdisteltu Suomineito puolueettomana ja liittoutumattomana päätti turvautua itsenäiseen puolustautumiseen.

Mutta, otsikon ytimeen palataksemme: Mitä arvelette sen tosiseikan merkitsevän, että talvisodan jälkeen julkaistussa koulukartassa on venäläisten miehittämät alueet erotettu muusta Suomineidosta valtakunnanrajaa hennommalla viivoitusmerkinnällä? Siis Viipurin läänin, Hankoniemen ja itäisen Sallan alueet samoin kuin kartalle vain vaivoin mahtumaan saatu Petsamon pohjoisin kärki Kalastajasaarentokin esitettiin edelleen ikään kuin Suomen osina.
 
Rajaviivat niiden ja muun Suomen välillä ovat kyllä selvästi näkyvät, mutta silminnähden ohuempina jotenkin läänijakoon tms. maansisäiseen  merkitykseen viittaavat. Nuo alueethan oli rauhansopimuksen mukaisesti luovutettu naapurimaalle. Hankoniemi tosin oli "vain" annettu vuokralle sotilastukikohtakäyttöön. Se puoltaisi ehkä ohuempaa rajaviivaa. Sielläkin kyllä hallintaoikeuden siirto miehittäjille toisaalta oli käytännössä yhtä ilmeinen ja selvä kuin Karjalassamme, missä ihmisten kodit ja julkiset laitokset omittiin surutta ja täysin maahantunkeutujien mielivaltaiseen neuvostokäyttöön eikä kelpo vuokralaisten tapaan ja velvoittein hoidettaviksi.

Ajateltiinkohan muissakin piireissä kuin Karjalan ja Hangon ja Sallan pakolaisten katkerissa mielissä, ettei tilanne ehkä/toivottavasti jää pysyväksi? Stalin ainakin ajatteli niin, koska hänen osuutensa Molotov - Ribbentrop- sopimuksen velvoittavimmasta klausuulista oli jäänyt Suomen kohdalla pahasti puolitiehen sovitusta. Hänellehän kuului puolet Puolasta ja Baltian maat ja Suomi kokonaisuudessaan. Miksi Suomen koulukartan 1940 perusteella Hankoniemen vuokra-alue mitä ilmeisimmin luettiin samaan kategoriaan kokonaan luovutettujen alueiden kanssa?

Olikohan jotain päätelty senkin pohjalta, että Viron kaikessa ystävyydessä Neuvostoliitolle 1940 luovuttamat rauhaa tuovat tukikohdat eivät tosielämässä kauankaan olleet tarkasti Puna-armeijan valtaa rajaavia alueita, vaan nopeasti koko maahan laajentavia? Joka tapauksessa niin Hangon vuokralaiset kuin Viipurin läänimmekin miehitysväki valmistautuivat jo täyttä päätä tulevaan uuteen hyökkäykseen. Suomineito olikin laillisessa sotatilassa yhtäjaksoisesti 1939-47.

Voisimmeko ehkä nähdä koulukartan 1940 rajaviivasymboliikassa jotain loogista yhteyttä siihenkin, että vuoden 1942 kartassa nuo jonkin verran ohuemmat/hennommat viivat ovat jo hieman erilaiset: Neuvostoliiton 1940 miehittämät, vuonna 1941 takaisin vapautetut alueet on erotettu muusta Suomineidosta entistä hennommin, läpikuultavaksi häivytetyllä rajaviivalla -  ks. suuriresoluutioisina kuvatiedostoina sivulla Karttoja 1921-42  


Lue myös:

Suomineito täyttää pian 100 vuotta - olemmekohan valmiit?

Helsingin Sanomat provosoi Venäjää 13.3. talvisodan vuosipäivänä! (huom! sat.sark.var.)

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"DDR":n ja Puolan välinen n.s. Oder-Neisse -raja oli 70-luvulle asti Länsi-Saksassa merkitty kartalle katkoviivalla. Kotimaan säätiedotukset luettiin TV:ssä pitkälle Puolan sisäosiin asti. "DDR":n ja Länsi-Saksan rajaa ei yleensä merkitty lainkaan. Siihen aikaan suomalaiset koululaiset jo interreilasivat Euroopassa.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Näin taisi olla. Japani taitaa yhäkin ajoittain muistutella yhteiselle naapurimaallemme Venäjälle noista Kuriileista.

Hanko ei ole Suomen itsenäisyyden aikana kuulunut Venäjälle laillisesti yhtään kauemmin kuin Maarianhamina tai Tornio tai Jyväskyläkään, mutta kovasti vaan puna-armeijan 1940-41 miehitystukikohtaveteraanit voitonpäivän riekkujaisissaan taannoisen tv-dokumentin tallentamana vannoivat palauttavansa venäläisen 'Gangutin' takaisin äiti-Venäjän haltuun. Oli siinä prenikkarinnoilla kyllä vähän sitä isovenäläisisänmaallista vodkanhuuruakin kilisemässä lauluissaan ;)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Pertti Rampanen on kirjoittanut talvisodan jälkeisestä rajankäynnistä ansiokkaan blogin Sodan ja rauhan rajalla >
http://perttirampanen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kult...

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset